Menestys alkaa sanalla me

Angela Duckworthin uusi kirja kääntää katseen yksilön sinnikkyydestä olosuhteisiin, joissa toimimme. Sisututkija Elisabet Lahti tuntee käänteen: hänen väitöskirjansa haastoi yksinäisen sankarin myytin jo vuosia sitten. Tässä blogissa Elisabet Lahti pohtii, miksi toimintakykymme rakentuu ihmisten välisessä tilassa ja miksi tuon tilan johtaminen kuuluu meille kaikille.

Miksi palaamme aina yksilöön?

Kymmenen vuotta sitten Angela Duckworthin Grit teki yksilön pitkäjänteisen intohimon ja sinnikkyyden ajatuksesta maailmanlaajuisesti tunnetun. Se löysi nopeasti tiensä myös työelämän ja johtamisen kieleen. Syyskuussa ilmestynyt Situated jatkaa tarinaa kiinnostavalla tavalla.

Kirja painottaa yksilön kyvykkyyden rinnalla ajatusta, että mihin pystymme, ei riipu vain siitä, mitä meissä on. Siihen vaikuttaa myös se, missä ja keiden kanssa olemme.

Duckworth kutsuu tätä situational agencyksi: kyvyksi vaikuttaa tietoisemmin olosuhteisiin, jotka auttavat meitä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hän nostaa esiin fyysisen ympäristömme, ihmiset ympärillämme, mentorimme ja kulttuurin, johon kuulumme.

Ajatus on tärkeä, vaikkei uusi. Psykologit, antropologit ja systeemiset ajattelijat ovat pitkään painottaneet, ettei ihmistä voi ymmärtää irrallaan ympäristöstään ja suhteistaan.

Silti palaamme hämmästyttävän helposti ajatukseen, että suorituskyky, resilienssi tai menestys olisi ennen kaikkea yksilön ominaisuus.

Kun ihminen uupuu, opetamme palautumista. Kun keskittyminen katoaa, opetamme mindfulnessia. Kun muutos on vaikea, puhumme resilienssistä.

Kaikilla näillä on arvoa. Mutta niiden rinnalla pitäisi kysyä yhtä innokkaasti: Mitä tässä tilanteessa ja meidän välillämme tapahtuu?

Toimintakyky ei synny tyhjiössä

Myös sisu on historiallisesti ymmärretty yksilön ominaisuudeksi. Sitä se myös on: kykyä löytää voimaa ottaa seuraava askel tilanteessa, jossa koemme voimavarojemme loppuvan.

Väitöskirjani keskeinen teema oli yksinäisen sankarin myytin haastaminen. Kyky sisukkuuteen ei asu vain sinussa tai minussa vaan rakentuu tilasta välissämme. Sisu pelkkänä yksilön ominaisuutena tekee meistä vähemmän resilienttejä. Toimintakyky siis mahdollistuu, mutta voi myös kaventua sen mukaan, mitä meidän välillämme tapahtuu.

Hermostomme ovat evoluution saatossa kehittyneet yhteissäätelemään ja luomaan sillä toimintakykyä. Toinen ihminen voi yhdellä sanalla, kunnioittavalla katseella tai teolla kasvattaa toimintakykyämme. Sama periaate on myös psykologisen turvallisuuden ytimessä. Ryhmä voi auttaa meitä ylittämään sen, mihin olisimme yksin pystyneet.

Johtaja voi – ja hänen tulee – rakentaa ympärilleen tilaa, jossa ihmiset uskaltavat ajatella, kokeilla ja käyttää kykyjään, sen sijaan että valtava määrä energiaa kuluu varomiseen. Johtajia olemme tässä mielessä me kaikki: me kaikki johdamme tilaa, johon saavumme. Voimme olla tuon tilan viisaita johtajia – tai missata tilaisuuden.

Siksi ihmisen kapasiteetista puhuttaessa kysymys ei ole vain mitä minussa on, vaan myös: mitä meidän välillämme mahdollistuu tai hiipuu meidän toimintamme seurauksena?

Me vaikutamme tilanteisiin, ja tilanteet vaikuttavat meihin. Toiset ihmiset vaikuttavat meihin, ja me heihin. Ihmisen kapasiteetti syntyy tästä jatkuvasta yhteispelistä. Oivallus on intuitiivinen monelle, mutta kokemus näyttää, että sen tuominen käytäntöön on haaste.

Almanovia tekee työtä juuri tämän ihmisen toimintakyvyn rajapinnan kanssa, jonka takana monen kaipaama parempi työelämä odottaa.

Ei joko ihminen tai ympäristö

Haastavina aikoina kaikki kiteytyy lopulta siihen, miten tulen toimeen itseni kanssa ja muiden kanssa.

Tasapainoinen itsejohtajuus ottaa koko tämän kokonaisuuden vakavasti. Aikamme keskusteluissa näkyy vahvasti siirtyminen systeemisempään ymmärrykseen ihmisestä ja toiminnastamme.

Duckworthin toinen kirja tuo oman äänensä tärkeään viestiin, joka liittyy nimenomaan ihmisten välisen toiminnan ja inhimillisyyden nostamiseen etualalle.

“Menestys alkaa sanalla me”, kuten kuulin ystäväni Heikki Peltolan toteavan kauan sitten, ja se on jäänyt mieleen. Eikä siihen ole oikotietä.

Viisaat yksilöt ja johtajat seuraavat tuota johtotähteä ja rakentavat kulttuurinsa sen ympärille. Tämä vaatii gritiä – pitkän tähtäimen intohimoa ja sinnikkyyttä – ja sisua, eli sisäistä voimaa ylittää vastoinkäymiset tuolla matkalla. Kaikkea tätä voi oppia ja opettaa.

Lähteet

Duckworth, A. L. (2026). Situated: Find the People and Places That Bring Out Your Best. Simon & Schuster. Ks. myös Knowledge at Whartonin kirjaesittely.

Edmondson, A. C. (1999). Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383.

Lahti, E. E. (2022). Sisu as Grit, Grace, and Gentleness: A Way of Life, Growth, and Being in Times of Adversity. Doctoral dissertation, Aalto University.