Olisko kellään mitään ideoita?
“Olisko kellään mitään ideoita?” Ideoita tarvitaan aina ja kaikkialla, toimialasta riippumatta. Se, mitä tuon kysymyksen jälkeen tapahtuu tai ei tapahdu, kertoo kaiken työyhteisön luovuudesta.
Tässä blogissa Heikki Slåen avaa, miksi ideointi ilman kurinalaisia prosesseja jää leijumaan ilmaan – ja miten luova ajattelu muuttuu arjen käytännöiksi.
Ideoita syntyy, käytäntöjä ei
Läppärit lyödään kiinni, viimeiset karkit hamstrataan kulhosta ja viimeinen slide neukkarin telkkarissa vaihtuu «no signal» -tekstiin. Porukka poistuu hyväntuulisena paikalta ja ilmaan jää leijumaan — niin, ilmaan jää leijumaan lukemattomia ideoita, joita ei ole dokumentoitu, joista ei ole keskusteltu eikä kukaan tule enää koskaan muistamaan niitä.
Seuraavana maanantaina uusi työviikko käynnistyy ilman, että yksikään käytäntö, prosessi tai operaatio on muuttunut. Ideoista ei edellisen viikon työpajassa ollut pulaa. Kurinalaisuudesta sen sijaan on, koska sen pelätään tappavan luovuuden.
Käärijän vihreä
Olen tehnyt elokuvatyötä 20 vuotta kameran takana ja 10 vuotta kameran edessä. Johdin viisi vuotta Uuden Musiikin Kilpailun musiikkivideoprojektia Blind Channelin kitaranpyöräytyksistä Käärijän vihreän kautta Erika Vikmanin hunaja-altaaseen. Jotta seitsemän musiikkivideota saadaan katettua kansainvälisen yleisön makusteltavaksi vajaassa neljässä kuukaudessa aloittaen täysin tyhjästä, tarvitaan tasavahva yhdistelmä rohkeaa ideointia ja kurinalaisia prosesseja.
Sama pätee missä tahansa organisaatiossa: rohkea ajattelu tarvitsee rinnalleen prosessin, joka yhdistää ideat dokumentointiin, päätöksiin ja työn arjessa toistuviin prosesseihin.
Kurinalaisuus ei tuhoa luovuutta — se mahdollistaa sen
Luovuus on väärinymmärretty olento. Se elää ja hengittää kurinalaisuudesta, rakenteista ja rajoitteista. Erityisesti, kun työskennellään ryhmässä!
Kun tiedetään, kuka omistaa mitäkin, milloin seuraava askel otetaan ja miten se dokumentoidaan, syntyy yhteinen tilannekuva. Ilman helposti omaksuttavaa ja kirkasta tilannekuvaa on turha edes haaveilla ajattelun rohkeudesta. Rakenne luo vihdoin sen turvallisuuden, jossa voi myös uskaltaa.
Turvallisuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että kaikilla on «hyvä fiilis» eikä kenenkään ideoita ammuta alas. Se tarkoittaa myös niitä, mutta yhtä lailla turvallisuutta luovat konkreettiset työskentelyperiaatteet. Jokaisesta ideasta keskustellaan, jokainen idea dokumentoidaan.
Ideat ja konseptit siirretään askel kerrallaan kohti yhteisesti tunnistettuja prioriteetteja, seuraavia askeleita ja koko ryhmän omistajuutta. Tilannekuva kertoo, kuka on tekemässä mitä ja milloin. Se kertoo myös, mitä on jäämässä tekemättä ja kuka on hautautumassa tehtäviensä alle.
Muutos näkyy arjessa – tai sitä ei ole tapahtunut
Todellinen uudistuminen eroaa yksittäisestä «kreaamispäivästä» yksinkertaisella havainnolla: muuttuuko jokin yhteisön päivä- tai viikkotason käytännöissä?
En koskaan kouluta tai valmenna pelkästään inspiroidakseni. Reservin erikoisjoukkosotilaan pieteetillä ja jämäkällä otteella rakennamme yhdessä prosessin, mitä tehdään eri tavalla huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa. Ei vain ”jos ehditään”, vaan sovitusti ja yhteistä tilannekuvaa seuraten.
Erikoisjoukko-oppien lisäksi työskentelyäni virittää myös taustani terapeuttina. Pidämme hermoston mukana sopivasti virittyneenä, palautamme yhteisen tarkkaavaisuuden olennaisen äärelle ja teemme tilaa persoonalliselle ajattelulle. Työn luovuus vie meidät aina myös kohti haavoittuvuutta ja häpeää — tulilinja, jossa seison itse ensimmäisenä suojana samalla haastaen koko ryhmää lempeästi kohti toimintaa.
Sana “luovuus” tuntuu vieraalta ja luotaantyöntävältä
Luovuudella on monen ihmisen mielessä huono klangi. Siihen liittyy ärsytystä, pelkoja ja kipeitäkin kokemuksia. Siksi minkä tahansa työn luovan ulottuvuuden voi nimetä myös vaikkapa uudistumiseksi, yhteiseksi ongelmanratkaisuksi tai strategian toteuttamiseksi.
Ydin on silti edelleen sama: me ihmiset tuotamme yhdessä jotain sellaista, mitä ei ollut vielä äsken olemassa. Parhaimmillaan tämä tapahtuu ryhmässä ja juuri sen johtaminen on minun erityisosaamiseni. Ja lopulta saamme tämän uuden vielä asettumaan erottamattomaksi osaksi työn arkea.
Se jos jokin kolahtaa ja kovaa.
Haluatko tutkia, miten luova työskentely voisi palvella teidän strategiatyötä tai kehittämispäivää?Lue lisää ja varaa keskustelu.
