Kehoäly on johtajuuden puuttuva ulottuvuus

Esihenkilö ei enää johda kertomalla, mitä tehdään. Hän johtaa luomalla puitteet, joissa ihmiset voivat oppia, ratkaista haasteita ja suoriutua hyvin yhdessä.

Perinteisesti tämä kyvykkyys on ymmärretty mentaalisena: ajattelun selkeytenä, osaamisena ja kognitiivisena suorituskykynä.

Tässä blogissa kehoälyvalmentaja ja sisututkija Elisabet Lahti avaa, miksi kehoäly on tulevaisuuden johtamisen ja organisaatiotyön strateginen perusta.

Johtaminen tapahtuu aina kehollisessa tilassa

Silti puhumme päätöksenteosta, oppimisesta ja suorituskyvystä yhä kuin ne olisivat pelkästään mielen asioita.

Ajattelemme, että ratkaisevaa on osaaminen, strategia, viestintä tai mielenlujuus. Harvemmin pysähdymme kysymään: missä tilassa olemme, kun johdamme?

Hermoston tila vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten kuuntelemme, miten reagoimme, miten kestämme painetta ja miten teemme päätöksiä. Miten johdamme. Monet haastavat johtamistilanteet eivät ole ensisijaisesti viestinnällisiä ongelmia. Ne ovat hermostokysymyksiä.

Keho ei ole työstä irrallinen väline, vaikka satoja vuosia luulimme näin. Se on ajattelun, oppimisen ja yhteistyön biologinen perusta.

Mitä kehoäly tarkoittaa?

Kehoäly on kykyä tunnistaa ja säädellä omaa fysiologista tilaa sekä ymmärtää, miten tuo tila vaikuttaa ajatteluun, päätöksentekoon ja vuorovaikutukseen.

Se on myös kykyä rakentaa ympäristöjä, joissa toisten hermosto voi toimia tasapainoisesti.

Kehoäly tarkoittaa esimerkiksi tietoisuutta siitä, että:

• ylikuormittunut hermosto kaventaa ajattelua

• turvaa kokeva keho laajentaa toimintakapasiteettia – myös paineen hetkellä

• sisäisen tilan vaihteluiden huomaaminen mahdollistaa niiden säätelyn ja on siten keskeinen osa itsemme johtamista

Kehoäly ei ole keppijumppaa työpäivän keskellä tai yksittäinen hengitysharjoitus – vaikka ne voivat olla osa kokonaisuutta. Kehoälykäs johtaja tuntee oman sisäisen dynamiikkansa ja ymmärtää, miten hänen tilansa vaikuttaa ympäristöön.

Kehoäly on muutosajan johtajuuden toimintaedellytys. Se avaa voimavaroja, joihin pelkkä kognitiivinen osaaminen ei riitä.

Psykologinen turva tarvitsee somaattisen perustan

Organisaatioissa puhutaan paljon psykologisesta turvasta. Harvemmin muistamme, että myös psykologinen turva rakentuu lopulta keholliselle kokemukselle.

Somaattisella turvalla tarkoitan kehollisesti koettua turvallisuuden tunnetta – sitä, että hermosto tunnistaa tilanteen riittävän turvalliseksi osallistua, ajatella ja olla näkyvä. Siinä missä fysiologia kuvaa kehon biologisia prosesseja, somaattinen viittaa elettyyn ja koettuun keholliseen todellisuuteen.

Paineen hetkellä juuri keho ratkaisee, uskallammeko puhua, olla eri mieltä tai kantaa vastuuta.

Kehoälyssä on kyse tämän tason ymmärtämisestä ja aktiivisesta johtamisesta – yksilö- ja rakennetasoilla.

Kehoäly ja terve sisu

Olen tutkinut sisu-käsitettä yli vuosikymmenen ajan. Sisu tulee sanasta sisus – jotakin syvällä meissä, jonka selittämiseen pelkkä tahdonvoima ei riitä.

Sisu voi mahdollistaa eteenpäin menon, mutta se voi myös olla juuri se asia, joka rikkoo yksilön tai tiimin. On ymmärrettävä ero terveen ja epäterveen sisun välillä. Terve sisu on voimaa, joka on kehoälykästä ja siten kestävää. Se on kykyä toimia paineessa menettämättä yhteyttä itseensä, omaan arvopohjaan ja se luo tasapainoa myös ympärilleen. Se rakentaa yhteisöllistä sisua, mikä itsessään on resilienssin korkein muoto.

Epäterve sisu voi vääristyä itsepintaisuudeksi, kontrolliksi tai itsensä ylittämiseksi oman hyvinvoinnin kustannuksella. Kun yhteys omaan sisäiseen kokemukseen säilyy, sisu ilmenee rakentavana sitkeytenä, eettisenä toimintana ja inhimillisyytenä, vaikka olemme lujia.

Kehoäly on terveen sisun perusta. Ilman sitä sisu kääntyy helposti itseään vastaan. Kehoälyn varassa siitä tulee kestävä voimavara – yksilölle ja organisaatiolle.

Rakenteet joko tukevat tai heikentävät kehoälyä

Kehoäly ei ole vain yksilön ominaisuus. Se on myös rakenteellinen kysymys.

• Luoko työn rytmi jatkuvaa reaktiivisuutta vai mahdollisuutta palautumiseen ja syvään ajatteluun?

• Synnyttävätkö kokoukset yhteyttä vai hermostollista kuormaa?

• Onko kehoälyn kehittäminen osa johtamisen strategiaa siinä missä vaikka tunneälyn tai viestinnän?

Esihenkilö ei voi säädellä toisten hermostoa heidän puolestaan. Mutta hän voi rakentaa rytmejä, käytäntöjä ja kulttuuria, jotka tukevat yhteistä säätelyä.

Organisaatio, jossa hermostollinen kuormitus on jatkuvaa, menettää vähitellen päätöksenteon laadun ja haurastuttaa yhteisöllisyyttä. Organisaatio, joka ymmärtää kehoälyn merkityksen, varmistaa itselleen uudistumiskyvyn ja kilpailuedun ihmiskunnan suuren työelämämuutoksen keskellä - strategisesti ja kestävästi.

Johtajuuden seuraava askel

Johtajuuden seuraava kehitysaskel ei ole uusi malli tai menetelmä. Se on syvempi ymmärrys siitä, että ajattelu, oppiminen ja yhteistyö tapahtuvat aina kehollisessa tilassa.

Kehoäly ei ole lisä johtamiseen.
Se on johtamisen biologinen ja inhimillinen perusta.

Kun opimme mielen ohella johtamaan myös kehollisuutta, rakennamme organisaatioita, joissa suorituskyky syntyy tasapainosta, ihmisen koko potentiaalin ymmärtämisestä ja inhimillisyydestä.

Se tuntuu ensin ilmapiirissä.
Sitten se näkyy päätöksissä.
Lopulta se näkyy tuloksissa.

Organisaatiot jotka rakentavat tätä ovat suunnannäyttäjiä kohti uuden ajan työelämää.