Johtamisen muutos – miksi esihenkilön työ näyttää nyt erilaiselta
Johtaminen ei ole kadonnut.
Mutta sen kohde on muuttunut.
Moni esihenkilö tunnistaa ristiriidan arjessaan: vastuu on kasvanut, mutta vaikutus tuntuu pienentyneen. Työ on monimutkaisempaa, asiantuntijat tietävät asioistaan paljon, ja päätöksiä täytyy tehdä tilanteissa, joissa varmuutta ei ole.
Tässä blogissa Karoliina Jarenko muistuttaa, että tässä ei ole kysymys yksilöiden epäonnistumista. Se on merkki siitä, että johtamisen peruslogiikka on siirtynyt.
Vanha johtamismalli ei enää kanna
Pitkään johtaminen rakentui oletukselle, että:
työ on suhteellisen ennakoitavaa
tavoitteet voidaan määritellä etukäteen
ja esihenkilö tietää, miten työ tehdään
Tällaisessa maailmassa johtamisen ydintehtävä oli ohjata, valvoa ja varmistaa suoritukset.
Tämä malli ei toimi enää, koska työ ei enää toimi näin.
Asiantuntijatyö on epälineaarista, ongelmat ovat osin määrittelemättömiä ja ratkaisut syntyvät usein vasta tekemisen aikana. Tekoäly ja automaatio lisäävät tehokkuutta, mutta samalla ne siirtävät ihmistyötä yhä monimutkaisempaan ja harkintaa vaativampaan suuntaan.
Johtamisen tehtävä ei ole kadonnut – se on muuttanut muotoaan.
Mitä johtaminen nyt oikeastaan johtaa?
Uudessa tilanteessa johtaminen ei kohdistu ensisijaisesti ihmisiin yksilöinä, vaan edellytyksiin, joissa työ tehdään.
Johtamisen keskiöön nousevat kysymykset kuten:
Mihin suuntaan meidän kannattaa keskittyä juuri nyt?
Mikä työ on olennaista, ja mikä vie vain energiaa?
Millaisessa rytmissä tätä työtä on mahdollista tehdä kestävästi?
Missä asioissa päätökset tehdään yhdessä, missä itsenäisesti?
Esihenkilön tehtävä ei ole tietää kaikkea, vaan auttaa muita näkemään, mikä on olennaista.
Johtaminen siirtyy vastauksista kysymysten laatuun
Kun työ on epävarmaa, parhaat vastaukset syntyvät harvoin ylhäältä annettuina. Sen sijaan ratkaisevaa on, millaisia kysymyksiä organisaatiossa osataan esittää.
Hyvä johtaminen vuonna 2026 näkyy siinä, että:
tavoitteet ovat riittävän selkeitä, mutta eivät liian lukkoon lyötyjä
ihmiset ymmärtävät, miksi jokin asia on tärkeä
ja keskustelua käydään ajoissa, ei vasta kun ongelmat kasaantuvat
Johtaminen ei ole yksityiskohtien kontrollointia, vaan ajattelun suuntaamista.
Esihenkilö olosuhteiden rakentajana
Tämä muutos tekee esihenkilötyöstä samaan aikaan vaativampaa ja merkityksellisempää.
Esihenkilö ei ole enää ensisijaisesti:
työn jakaja
suoritusten seuraaja
tai vastausten tarjoaja
Vaan:
työn selkeyttäjä
priorisoinnin mahdollistaja
ja turvallisen ajattelutilan rakentaja
Kun olosuhteet ovat kunnossa, ihmiset pystyvät tekemään työnsä hyvin – myös tilanteissa, joissa kukaan ei tiedä kaikkea etukäteen.
Johtamisen muutos ei ole menetelmäkysymys
Johtamisen muutos ei ratkea uusilla työkaluilla tai yksittäisillä valmennuksilla. Se on tapa ymmärtää, mitä johtamisella tässä ajassa tehdään.
Kyse ei ole siitä, että esihenkilön pitäisi tehdä enemmän.
Kyse on siitä, että hänen työnsä kohde on toinen kuin ennen.
Seuraavissa blogeissa pureudutaan tarkemmin siihen, mitä tämä tarkoittaa käytännössä:
työn johtamisen
hyvinvoinnin johtamisen
oppimisen johtamisen
ja vuorovaikutuksen johtamisen näkökulmista.
Johtaminen ei ole katoamassa.
Se on siirtymässä sinne, missä sillä on eniten merkitystä.
