Työn johtaminen ratkaisee enemmän kuin uskomme
Nykytyössä harva kokee tekevänsä vain yhtä asiaa kerrallaan. Työ rakentuu samanaikaisista projekteista, päällekkäisistä odotuksista ja jatkuvista keskeytyksistä. Usein ei ole epäselvää mitä kaikkea pitäisi tehdä, vaan mitä näistä pitäisi tehdä ensin – ja millä perusteella.
Kun kokonaiskuva puuttuu, ihmiset paikkaavat tilannetta parhaansa mukaan. He tekevät enemmän, reagoivat nopeammin ja kantavat vastuuta yli oman roolinsa. Päätökset viivästyvät, prioriteetit vaihtuvat lennosta ja vastuut liukuvat huomaamatta. Ihmisiltä odotetaan itseohjautuvuutta ja yhteistä päätöksentekoa, mutta harvoin pysähdytään pohtimaan, millaisin edellytyksin ne voivat oikeasti toimia.
Työn johtaminen on jäänyt väliinputoajaksi.
Sitä paikataan hyvinvointipuheella, yksilön ajanhallinnalla ja tiimien itseohjautuvuudella – mutta harvoin sillä, mitä työn johtaminen oikeasti on.
Tässä blogissa Karoliina Jarenko avaa, mitä työn johtaminen tarkoittaa muuttuneessa esihenkilötyössä, ja miten sen avulla luodaan puitteet, joissa työntekijät voivat yhdessä päättää, oppia ja kantaa vastuuta ilman jatkuvaa kuormitusta.
Tämä on osa 2/5 -blogisarjaa, jossa käsitellään muuttunutta esihenkilötyötä.
Sarjan seuraavissa osissa syvennytään oppimisen johtamiseen, vuorovaikutuksen johtamiseen ja työhyvinvoinnin johtamiseen.
Työn johtaminen ≠ työntekijöiden johtaminen
Perinteisesti esihenkilötyö on ymmärretty ihmisten johtamisena: ohjaamisena, motivointina ja suoritusten seuraamisena. Nykytyössä tämä ei enää riitä – eikä usein edes toimi.
Kun työ on monimutkaista, tietointensiivistä ja jatkuvasti muuttuvaa, suurin ongelma ei ole ihmisten halu tai osaaminen. Ongelma on se, että työ itsessään on huonosti johdettua.
Työn johtaminen ei tarkoita mikromanageerausta tai yksityiskohtaista käskyttämistä. Se tarkoittaa sitä, että esihenkilö johtaa työn ehtoja:
mitä tehdään
millä rytmillä
millä näkyvyydellä
ja millä päätöksenteon periaatteilla
Kun nämä jäävät epäselviksi, itseohjautuvuus kääntyy kuormitukseksi.
1. Työn rajaus – mitä ei tehdä
Yksi keskeisimmistä syistä kuormitukseen on se, että työstä puuttuvat rajat. Kaikkea pidetään tärkeänä, ja siksi mikään ei ole.
Työn johtamista on:
sanoittaa, mikä on nyt tärkeintä
tehdä näkyväksi, mitkä asiat voivat odottaa
ja ennen kaikkea päättää, mitä jätetään tekemättä
Tätä ei voi ulkoistaa tiimille yksin. Priorisointi vaatii kokonaiskuvaa, ja kokonaiskuvan johtaminen on esihenkilön vastuulla.
Työ kuormittaa usein siksi, että sitä ei rajata – ei siksi, että ihmiset eivät osaisi johtaa itseään.
2. Työn rytmi – millä tempolla tätä työtä voi tehdä
Työtä johdetaan edelleen tehtävälistoina, mutta harvoin rytminä. Silti kuormitus, laatu ja oppiminen syntyvät nimenomaan työn rytmistä.
Kokoukset, deadlinet, keskeytykset ja rinnakkaiset projektit määrittävät sen, onko työ ylipäätään mahdollista tehdä hyvin.
Esihenkilön tehtävä ei ole optimoida minuuttiaikatauluja, vaan:
tunnistaa työn luonne
ja rakentaa rytmi, jossa keskittymistä vaativa, reaktiivinen ja luova työ voivat kaikki toteutua
Työn rytmi on johtamiskysymys – ei yksilön ajanhallintaongelma.
“Työn rytmi on johtamiskysymys – ei yksilön ajanhallintaongelma.”
3. Työn näkyvyys – itseohjautuvuus ei toimi pimeässä
Moni tiimi kamppailee päällekkäisyyksien, väärien oletusten ja turhautumisen kanssa, koska kukaan ei näe kokonaisuutta.
Työn johtamista on:
tehdä työ näkyväksi
sanoittaa vastuut ja riippuvuudet
luoda yhteinen ymmärrys siitä, missä mennään ja miksi
Tämä ei ole kontrollia, vaan koordinaatiota.
Ilman näkyvyyttä itseohjautuvuus muuttuu yksinäiseksi selviytymiseksi.
4. Päätöksenteko – kuka päättää mistä ja milloin
Epäselvä päätöksenteko on yksi suurimmista kuormituksen lähteistä asiantuntijatyössä. Kun ei tiedetä, kuka päättää tai milloin, ihmiset odottavat, arvaavat tai tekevät varmuuden vuoksi liikaa. (Ja jotkut osaavat uiskennella muiden lomassa tekemättä omaa osuuttaan.)
Työn johtamista on:
selkeyttää, mistä päätetään yhdessä
mistä yksilöt voivat päättää itse
ja missä kohtaa esihenkilö tekee linjauksen
Hyvin johdettu päätöksenteko vapauttaa aikaa, energiaa ja luottamusta.
Työn johtaminen luo tilan itseohjautuvuudelle
Muuttuneessa esihenkilötyössä ei ole kyse siitä, että esihenkilö vetäytyy. Kyse on siitä, että vastuu siirtyy oikealle tasolle.
Kun työn rajat, rytmi, näkyvyys ja päätöksenteko ovat kunnossa, työntekijät voivat:
kantaa vastuuta yhdessä
tehdä parempia päätöksiä
oppia työn ohessa
ja rakentaa kestävää työarkea
Työn johtaminen ei vähennä autonomiaa.
Se tekee siitä mahdollista.
Mihin tästä on hyvä jatkaa?
Tässä blogissa tarkasteltiin työn johtamista osana muuttunutta esihenkilötyötä.
Työn rajaus, rytmi, näkyvyys ja päätöksenteko muodostavat perustan sille, että asiantuntijat voivat kantaa vastuuta ja toimia itseohjautuvasti ilman jatkuvaa kuormitusta.
Edellisen sarjan blogin aiheena oli Johtamisen muutos – miksi esihenkilön työ näyttää nyt erilaiselta.
Seuraavissa osissa syvennytään siihen, miten sama ajattelu jatkuu oppimisen johtamisessa, vuorovaikutuksen johtamisessa ja työhyvinvoinnin johtamisessa. Nämä eivät ole erillisiä teemoja, vaan saman kokonaisuuden eri puolia.
Näitä teemoja käsitellään myös Almanovian Asiantuntijatyön johtaminen -valmennuskokonaisuudessa, jossa esihenkilötyötä tarkastellaan käytännönläheisesti, moduuli kerrallaan. Sarjan ensimmäinen moduuli keskittyy työn johtamiseen ja siihen, miten esihenkilö luo puitteet selkeälle, kestävälle ja vastuuta mahdollistavalle työlle.
