Mitä kysyt, kun haluat löytää rohkeita, radikaaleja ja leikkisiä ihmisiä?

Almanovia kasvaa ja hahmottuu, ja saan viikoittain jutella ihmisten kanssa, jotka haluavat mukaan heimoon tavalla tai toisella. Se tuntuu upealta ja tekee hyvin kiitolliseksi. - Pitää muistaa, että kysymys on aivan mielettömistä yksilöistä – ihmisistä, jotka pystyisivät helposti elättämään itsensä omalla henkilöbrändillään ja osaamisellaan ilman Almanoviankin brändiä. He kuitenkin haluavat tulla osaksi yhteisöä, joka pystyy yhdessä toimimaan vaikuttavammin kuin yksilöiden summa.

Miksi tavalliset työhaastattelut eivät enää riitä

Almanovia on suunnannäyttäjä. Sen olemassaolon tarkoitukseen on sisäänkirjoitettu rohkeus nähdä, puhua ja tehdä asioita uudella tavalla. Siksi perinteiset työhaastattelukysymykset eivät toimi. Kun juttelen ihmisten kanssa, haluan päästä pintaa syvemmälle – siihen, kuka he oikeasti ovat, mitä he ovat rakentaneet, millaista sisäistä työtä he ovat tehneet ja mitä varten he tätä työtä ylipäätään tekevät.

Siksi olen kehitellyt uudenlaisia kysymyksiä. Ne rakentuvat kolmen osa-alueen ympärille: osaamiseen ja omaan sisältöön, ihmisenä kasvamiseen sekä arvoihin, maailmankatsomukseen ja missioon.

Kolme näkökulmaa uuden ajan haastatteluun

Ensimmäinen osa-alue liittyy siihen, mitä ihminen on rakentanut. Kysyn esimerkiksi: ”Mitä olet luonut, joka on kokonaan sinun omaa jälkeäsi?” tai ”Jos sinun pitäisi tiivistää oma ammatti-identiteettisi kolmeen käsitteeseen, mitä ne olisivat – ja miten ne näkyvät käytännössä?” Ajattelen näiden kysymysten avaavan, millaista polkua ihminen on kulkenut, millainen asiantuntijabrändi hänellä on ja mihin suuntaan hän haluaa kasvaa.

Toinen osa-alue sukeltaa syvemmälle sisäiseen työhön ja ihmisenä kasvamiseen. Kysyn esimerkiksi: ”Mikä on ollut elämäsi vaikein vaihe – ja mitä se opetti sinulle itsestäsi?” tai ”Mitä tiedät omista triggeröitymisen paikoistasi ja miten toimit niiden kanssa?” Näiden kysymysten kautta hahmottuu, millaista matkaa ihminen on tehnyt omien kipupisteidensä kanssa ja miten hän on oppinut säätelemään itseään. Minulle on tärkeää nähdä, että haastateltava ei ole vain osaaja, vaan myös oman elämänsä tutkija ja kasvuun sitoutunut ihminen. Yhteistyö ei ole mielekästä ihmisten kanssa, jotka kulkevat laput silmillä eivätkä ole tietoisia oman käyttäytymisensä syistä ja seurauksista. Leikki ja luovuus eivät liioin asu ihmisessä, joka ei ole tehnyt työtä itsensä kanssa.

Kolmas osa-alue liittyy arvoihin ja maailmankatsomukseen. Täällä kysymykset liikkuvat esimerkiksi merkityksen ammentamisessa: ”Mistä löydät voimaa silloin, kun elämä tuntuu vaikealta?” tai ”Onko sinulla jokin käytäntö tai rutiini, joka tuo Sinut yhteyteen itseä suurempaan?” Näiden avulla avautuu se henkinen ulottuvuus, jota pidän välttämättömänä tulevaisuuden työssä – kyky nähdä itsensä osana jotakin suurempaa ja ammentaa siitä voimaa. (Todettakoon, että tuo itseä suurempi voi aivan hyvin olla esimerkiksi ihmiskunta tai muu merkityksellinen yhteisö - sen ei välttämättä tarvitse “jumalallinen” perinteisessä mielessä.)

Miten rohkeus ja radikaalius näkyvät kysymyksissä

Haluan myös nähdä radikaaliutta ja rohkeutta. Siksi kysyn: ”Kerro tilanteesta, jossa toimit vastoin ’maan tapaa’ tai totuttua käytäntöä, koska uskoit sen olevan oikein.” Tai: ”Mikä on sellainen yhteiskunnallinen normi tai työelämän käytäntö, jota et voi niellä pureksimatta?” Näiden kysymysten vastauksissa piirtyy kuva siitä, onko ihminen valmis ajattelemaan omilla aivoillaan, kyseenalaistamaan normeja ja tarvittaessa myös rikkomaan niitä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. (Haha, tiedostan, että tällaisia ihmisiä on vaikea johtaa. Herding cats, kuten meillä päin sanotaan….)

Kutsu keskusteluun

Olisi hienoa kuulla, millaisia ajatuksia nämä kysymykset herättävät - ja mitä kysymyksiä Sinä lisäisit listaan.

Ja jos nämä kysymykset herättävät Sinussa enemmän tunnistusta kuin ihmetystä – ehkä meidän kannattaisi jo tavata?

Edellinen
Edellinen

Oppimisen infrastruktuuri – se, mitä ei nähdä, mutta joka ratkaisee kaiken

Seuraava
Seuraava

Mikä ei näy, ei kehity