Ihmisen osa työelämässä on muuttunut – johtaako organisaatiosi sitä, vai reagoiko siihen?
Teknologian kehitys muuttaa työn tekemistä nopeasti, mutta vielä nopeammin muuttuu se, mitä ihmisyys työssä tarkoittaa. Organisaatiot eivät voi enää ohittaa tätä murrosta.
Ihmisen osa työelämässä ei ole enää pelkkää suorittamista. Yhä useampi työntekijä kaipaa työhön jotain olennaisempaa: mahdollisuutta olla kokonaisena itsenään, ajatella syvällisesti ja kasvaa ihmisenä. Tämä tarve ei ole uusi, mutta nyt se nousee pintaan laajalla rintamalla – hiljaisina irtisanoutumisina, kroonistuvana uupumuksena ja yhä vaikeampina sitoutumishaasteina.
Perinteinen työelämä on rakennettu tehokkuuden, kontrollin ja ennakoitavuuden varaan. Se on ollut ymmärrettävää: organisaatioiden piti toimia kuin koneet. Nyt koneet toimivat yhä useammin itse. Tekoäly hoitaa laskennan, tiivistämisen, järjestämisen – asiat, joihin ihminen aiemmin käytti suuren osan kapasiteetistaan.
Tässä uudessa kontekstissa ihmisen osa ei katoa – se tarkentuu.
Ihmisen tehtäväksi jää yhä selvemmin ajatella, reflektoida, oppia ja kehittää.
Ei sen takia, että se olisi kauniimpaa tai “inhimillisempää”, vaan siksi että kone ei siihen pysty.
Tällainen työ vaatii uudenlaista tilaa. Ihminen tarvitsee tilaa ajatella itse, ei vain täyttää tehtäviä. Hän tarvitsee tilaa pysähtyä ja reflektoida, jotta voi suunnata viisaasti eteenpäin. Hän tarvitsee tilaa tulla nähdyksi ajattelevana, tuntevana ja oppivana olentona – ei vain roolinsa suorittajana.
Tämä ei ole pelkkä hyvinvointikysymys. Se on myös liiketoimintakysymys.
Organisaatiot, jotka tarjoavat työntekijöilleen ajattelun ja kasvun tilaa, saavat vastineeksi enemmän: omistajuutta, vastuullisuutta, innovaatiota ja sitoutumista. Tila maksaa itsensä takaisin parempina päätöksinä, vähentyneinä virheinä ja työn mielekkyytenä, joka näkyy asiakkaalle asti.
Miten tämä näkyy teillä?
